Väitesuoja

Lakiwiki

Väitesuojalla tarkoitetaan esineoikeuden piirissä uuden velkojan suojaa sellaisia väitteitä vastaan, joilla velallinen pyrkkii torjumaan velkomuksen osittain tai kokonaan.^[1] Tällainen tilanne ajankohtaistuu esimerkiksi silloin, kun juokseva velkakirja luovutetaan uudelle velkojalle, mutta velallinen kieltäytyy maksamasta velkakirjan mukaista suoritusta siksi, että velkakirjaa vastaan saatu tuote ei ole ollut laadultaan kelvollinen. Väitesuoja tarkoittaa tilannetta, jossa uusi velkoja (eli velkakirjan siirronsaaja) on suojattu näitä väitteitä vastaan, ja velallisen on joka tapauksessa maksettava velkakirjan osoittama summa.

Väitesuojan avulla uusi velkoja voi näin saavuttaa paremman aseman kuin mikä oli alkuperäisellä velkojalla. Esimerkiksi velallisen väite tuotteen laadun puutteista voisi hyvinkin johtaa alkuperäisen velkojan esittämän velkomuskanteen hylkäämiseen, mutta siirronsaaja on näiltä väitteiltä immuuni. Tällaisessa tilanteessa velallinen luonnollisesti saa kyllä oikeuden vahingonkorvaukseen alkuperäiseltä velkojalta. Toinen asia sitten on, että tällainen oikeus ei välttämättä toteudu esimerkiksi alkuperäisen velkojan maksukyvyttömyyden vuoksi. Väitesuojan tavoitteena on selkeästi turvata arvopaperien vaihdantaa yhtenä kaupallisen toiminnan muotona: väitesuoja vahvistaa olennaisesti velkakirjan saajan vilpittömän mielen suojaa.

Väitesuojan edellytykset

Väitesuoja koskee vain juoksevia velkakirjoja. Väitesuojan osalta juoksevana velkakirjana pidetään myös rahalaitoksen antamaa talletustodistusta. Poikkeuksellisesti myös tavallinen velkakirja voi oikeustoimilain (OikTL) säännösten^[1] kautta joutua väitesuojan piiriin.

Toinen keskeinen edellytys väitesuojan saamiselle on se, että uuden velkojan on pitänyt saada velkakirja haltuunsa luovutuksen perusteella, siis pohjautuen osapuolten väliseen sopimukseen (esimerkiksi velkakirjan kauppa tai panttaus). Rajauksella suljetaan nimenomaisesti pois muun muassa perintöön ja yritysfuusioon perustuvat omaisuudensiirrot.

Väitesuoja edellyttää uudelta velkojalta myös perusteltua vilpitöntä mieltä. Jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää - jonkinasteinen selonottovelvollisuus siis asetetaan - velallisen väitteen perusteesta, väitesuojaa ei myönnetä.

Heikot ja vahvat väitteet

Velkakirjalaki jakaa velkojan esittämät väitteet kahtia heikkoihin (väistyviin) ja vahvoihin (ehdottomiin) väitteisiin. Näiden ero on siinä, että vahvoja väitteitä vastaan ei myönnetä väitesuojaa edes silloin, kun velkoja on ollut vilpittömässä mielessä. Väitteitä on jaettu laissa seuraavassa esitetyn mukaisesti, mutta säädöstasolla ei ole otettu tyhjentävästi kantaa kaikkiin väitetyyppeihin. Näinpä laissa mainitsematta jääneen väitetyypin luokittelu ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa.

Heikkoina väitteinä pidetään ainakin seuraavia:

Väite velkakirjan pätemättömyydestä pakon, petollisen viettelyn, kiskomisen, ilmaisuerehdyksen tai yleisen kunnianvastaisuuden ja arvottomuuden perusteella (OikTL 29-33 §)
Väite, joka koskee velkakirjan antamisen aiheuttanutta oikeussuhdetta (esim. sovitun vastikkeen virhe tai puuttuminen)
Väite siitä, että velkasuhde olisi lakannut tai muuttunut ennen velkakirjan luovutusta
Väite siitä, että kyseessä olisi valeasiakirja (OikTL 34 §)
Väite velkakirjan joutumisesta pois allekirjoittajansa hallusta tämän tahtomatta (OikTL 35 §)

Vahvoina väitteinä pidetään ainakin seuraavia:

Väite velkakirjan väärentämisestä
Väite siitä, että velkakirjan on velallisen puolesta antanut joku, jolla ei ole siihen ollut oikeutta
Väite velkakirjan pätemättömyydestä törkeän pakon (OikTL 28 §) vuoksi
Väite velkakirjan pätemättömyydestä antajansa vajaavaltaisuuden tai sieluntoiminnan häiriintyneisyyden vuoksi
Väite velkasuhteen lakkaamisesta kuolettamisen, maksutalletuksen, vanhentumisen, julkisen haasteen tai pakkoakordin vuoksi
Väite koron tai velkakirjaan merkittynä määräaikana tehtävän lyhennyksen suorituksesta, jos erääntyminen on tapahtunut ennen velkakirjan siirtoa

Lähteet

[1]